Kokoava itsearviointi

Oppia ja tietoa on tullut paljon eri osaamisalueilta opettajakoulutuksen aikana. Tällä hetkellä tieto ja osaaminen tuntuu kuitenkin olevan vielä hiukan jäsentymätöntä, koska lyhyessä ajassa on käyty niin paljon asioita läpi. Luulen, että asiat selkiytyvät ja hahmottuvat paremmin vasta tämän koulutuksen päätyttyä ja eritoten sitten, kun näitä asioita pääsee oikeasti harjoittelemaan käytännössä.

Tärkein koulutuksen anti oli ehdottomasti saada kokemusta siitä, mitä opettajan työ on käytännössä. En ollut koskaan ennen opetusharjoittelua opettanut kerralla kokonaista luokkaa, joten se oli haaste jo itsessään. Huomasin kuitenkin nopeasti, ettei minulle ollut ongelma mennä luokan eteen ja opettaa, esiintyä. Todellinen haaste olikin opetettavan asiasisällön hallitseminen ja sen esittäminen oikealla tavalla, opiskelijoiden odottamattomiin ja yllättäviin kysymyksiin vastaaminen sekä epävarmuuden sietäminen.

Tietynlainen epävarmuus on toki luonnollista, kun kyseessä on täysin uusi tilanne eikä kokemusta ole, mutta itse koin hyvin epämukaviksi tilanteet, joissa en osannut suoraa päätä vastata opiskelijoiden kysymyksiin. Se on varmaankin suurin haasteeni tällä hetkellä. Tunnen, ettei minulla ole vielä itsevarmuutta sanoa, etten tiedä, mutta otan selvää. Toinen haaste on opettajan työhön liittyvät muut käytännön tehtävät. Tällä hetkellä tuntuisi isolta haasteelta mennä töihin esimerkiksi yläasteelle, jossa voisin joutua vaikkapa välituntivalvojaksi. Minulla kun ei ole mitään käsitystä siitä, mitä se edellyttäisi. Samoin kokeneiden opettajien kohtaaminen ainoastaan muodollisesti pätevänä opettajanhuoneessa tuntuu vielä haasteelliselta.

Vahvuuteni on varmastikin uusien asioiden rohkea kokeileminen. Minusta on mukavaa päästä kokeilemaan uusia tapoja oppia asioita. Opetusharjoittelussa pääsin ohjaamaan ryhmätöiden ja esitelmien pitämistä ryhmälle, jolla ei ollut tällaisesta aiempaa kokemusta.

Sysäyksen opettajan ammatti-identiteettini kehittymiselle antoi mielestäni äidiksi tuleminen. Koen, että minun on pitänyt kasvaa aikuiseksi ennen kuin pystyn tähän työhön. Pedagogiset opinnot ovat kuitenkin antaneet etenkin opetusharjoittelun kautta varmuutta ja vahvistaneet käsitystäni siitä, että tätä työtä haluan oikeasti tehdä. Tunsin myös itseni koulutuksen alussa hyvin kokemattomaksi ja jopa vähemmän fiksuksi kuin muut opiskelijat, mutta tämä ero on koulutuksen aikana tasoittunut. olen huomannut, että pystyn tähän siinä missä muutkin.

Kuten olen tuonut useassa yhteydessä esille, koulutuksen sisältö ei oikein vastannut odotuksiani. Siitä syystä tunnen edelleen, että minulta on pohja hiukan hukassa. Toivoin saavani niitä palasia ja työkaluja, joista olisi sitten ollut käytännön työelämässä hyötyä, kun kokemusta ei ole. Nyt koen, että minun on alettava rakentaa sitä pohjaa omin päin sitten, kun tämä koulutus on ohitse. Tässä on kaiken suhteen liidetty jotenkin korkeammalla tasolla, kuin mitä oma tasoni olisi vaatinut.  

Jatkossa aion kehittää itseäni perehtymällä joihinkin didaktiikan perusteoksiin, jotta saan tälle kaikelle sen kaipaamani pohjan. Lisäksi toivon saavani lyhyitä sijaisuuksia, joiden avulla voin harjoitella opettajana olemista. Erityisesti toivon saavani kokemusta myös peruskoulussa opettamisesta, koska se jäi tässä koulutuksessa väliin, ja jollain tavoin koen sen kuitenkin olevan sitä perustavanlaatuista opetustyötä. Vaikka kyseessä olikin aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot, olisin silti kovasti toivonut, että olisimme joko käyneet jossakin peruskoulussa tutustumassa, tai että joku peruskoulun aineenopettaja olisi tullut kertomaan meille työstään ja urapolustaan.