HOPS

OMA OPISKELUORIENTAATIO

Opiskeluhistoria: tradenomi, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu. Filosofian maisteri, Jyväskylän yliopisto. En tullut erinäisten syiden vuoksi tehneeksi opettajaopintoja yliopisto-opintojeni aikana, mutta kaduin sitä kyllä myöhemmin.

Työhistoria: olen työskennellyt vajaan vuoden suomen kielen opettajana työperusteisille maahanmuuttajille. Opetus oli verkko-opetusta. Muu työkokemus on toiselta alalta.

Haasteet, mahdollisuudet ja kehittämistarpeet: Olen työttömänä ja samalla hoitovapaalla pienen lapsen kanssa. Äitiys on tuonut itseluottamusta ja kasvattanut minua ihmisenä. Tunnen nyt olevani valmis opettajaksi. Lapsen hoitojärjestelyt vaativat hieman miettimistä. Vahvuuteni on, että olen tällä hetkellä erittäin motivoitunut opettajaopintojen tekemiseen. Heikkoutena on opetuskokemuksen vähäisyys. Aluksi haluaisin keskittyä pedagogiikan teoreettiseen puoleen.

Koko opetusalan kenttä tuntuu vielä vieraalta ja moninaiselta, haaste on saada se kenttä haltuun. Että tietäisi mitä on tekemässä ja kuinka. Toisaalta opetettava aineeni ei ole helpoimmasta päästä, on pakko palautella paljon asioita omaankin mieleen, ennen kuin niitä pystyy opettamaan muille. Myös näkökulmaa pitäisi osata vaihtaa: juuri kun on oppinut näitä asioita käsittelemään gradutasolla, pitäisikin vaihtaa takaisin perusasioihin ja selkokieleen.

Tavoitteet ja odotukset: Tavoitteena saada varmuutta opetukseen sekä käytännön kokemusta opetustilanteista ja tuntien valmistelusta. Toivon saavani hyvän harjoittelupaikan, josta olisi hyötyä myös tulevaisuuden työnsaannin kannalta. Tarkoitus olisi päästä aikuiskoulutuspuolelle S2-opettajaksi.

Tunnen olevani ”kotonani” opettajan työssä. Saan tyydytystä siitä, kun näen oppilaiden oppivan ja edistyvän. Olen myös luonteeltani sen tyyppinen, että minulle on todella tärkeää ”antaa kaikkeni” opettaessani, eli todella panostan siihen.  

Opettajan osaamisalueisiin tutustuminen: Oppimisen ohjaamista ja toimintaympäristöjen kehittämistä pitäisi opiskella ja harjoitella. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta olen jo työelämässä harjoitellut. Jatkuvaa oppimista on tullut siinä, kun olen opiskellut melkein koko aikuisikäni.

Ajoitussuunnitelma:                                                               

Suurin osa kirjallisista töitä tehtynä kesäkuun loppuun mennessä. Viimeiset palautukset yms. elokuussa.Valmistuminen 5.9.2014.

SITOUTUMINEN OPISKELUUN JA OPISKELUVALMIUDET

Minulle sitoutumista opiskeluun merkitsi jo sekin, että olin valmis viemään pienen lapseni hoitoon opiskelun takia. Koulutukseen sisältyvien asioiden lisäksi olen valmis hankkimaan itse lisää tietoa itseäni kiinnostavista asioista. Ymmärrän myös, että on oltava valmis työskentelemään useissa erilaisissa oppilaitoksissa ja ottamaan vastaan lyhyitäkin sijaisuuksia saadakseen työkokemusta ja varmuutta, ja jotta sitten jonain päivänä toivottavasti saisi vakituisenkin työn opetuksen parista.

Tämän koulutuksen työtavat ja itsenäinen työskentely eivät ole sopineet minulle parhaalla mahdollisella tavalla. Itsenäinen opiskelu ei mielestäni sovellu tilanteeseen, jossa opittava asia on itselle liki täysin vieras ja josta ei ole kokemuspohjaa. Ymmärrän kyllä tämän tavan sopivan niille, joilla on vähintäänkin jonkin verran kokemusta opetustyöstä. Silloin perusasioiden jankkaaminen ja asioiden rautalangasta vääntäminen saattaisi tuntua todella ikävystyttävältä.

Sen verkkoympäristö on minulle opiskelua ja työskentelyä ajatellen melko tuttu. Minulla on melko vahvat atk-taidot (tosin tänä päivänä niiden ylläpito vaatii jatkuvaa tietojen ja taitojen päivitystä) ja olen tottunut käyttämään verkkoa ympäristönä niin opiskelussa kuin työssäkin. Myös ainoa tähänastinen opetustyökokemukseni on täysin verkkoympäristöstä.

Opin itse parhaiten, kun joudun opettamaan kyseenomaista asiaa myös muille. Siinä mielessä ryhmänä tehdyt esitykset ja opetustuokiot ovat olleet minulle sopivia. Ryhmätyöskentely on ollut hyvä asia siksikin, että kun itse on ollut hyvin kokematon näissä asioissa, on saanut muilta apua ja tukea. Liian vapaa ja itsenäinen opiskelu ei kyllä silti sovi minulle. Jos asia ei ole todella mielenkiintoinen, menen helposti yli siitä missä aita on matalin ja teen vain sen mikä on ihan pakko.

OPETTAJANKOULUTUKSEN SISÄLLÖLLISET KYSYMYKSET

Oppimisen ohjaaminen on mielestäni ehdottomasti tärkein kokonaisuus tässä koulutuksessa, ja myös se josta itselläni on vähiten kokemusta. Opetusharjoittelu oli todella tärkeä ja opettavainen kokemus, vaikka se ajallisesti sijoittuikin ikävästi ihan opintojen alkuun. Kentällä sitä kuitenkin oppii, kun on pakko oppia! Oli mielestäni huono juttu, ettei koulutuksessamme käyty didaktiikan perusteita läpi varsinkaan ennen opetusharjoitteluiden alkamista, sillä se olisi todella tullut tarpeeseen. Tuntien rakenteen suunnittelu, aikataulutus, oppijoiden motivointi, kaikki piti opetella kantapään kautta.

Toimintaympäristöjen kehittämisen osa-alueen koen itselleni vieraimmaksi. Ehkä siksi, että kokemust ei yksinkertaisesti ole oikein minkäänlaisista opettajan toimintaympäristöistä, saati monenlaisista. Koen myös, että se varsinainen opettajan työ olisi opittava ensin, jotta tämäntyyppiseen toimintaan riittäisi resursseja.

Yhteistyötä ja vuorovaikutusta olen ehtinyt harjoitella kaupallisen alan työtehtävissä ennen opettajakoulutusta, ja koen että minulla on sekä kokemusta että valmiudet toimia erilasten yhteistyökumppaneiden kanssa. Toisaalta uskon, että pärjään hyvin myös erilaisten heterogeenisten oppijaryhmien kanssa. Minulla on sellainen työminä, että tulen kyllä tarvittaessa toimeen kenen kanss tahansa, vaikka vapaa-ajalla ei niin välttämättä olekaan.

Jatkuva oppiminen on itselleni varsin tutuksi tullut käsite. Olen opiskellut käytännössä koko aikuisikäni. Työpaikan saanti on aina ollut kiven alla, milloin työkokemuksen puutteen, milloin laman takia. Sen asian suhteen tuskin loppua on näkyvissä, sillä nykyään on pakko opiskella ja kehittää itseään jatkuvasti pärjätäkseen. Mitä opettajan työhön tulee, on seurattava aikaansa etenkin uusien työvälineiden ja työtapojen suhteen. On oltava perillä siitä, millaisia sosiaalisen median välineitä oppijat käyttävät muuten ja sovellettava niitä opetuksessa. Esimerkiksi älypuhelinten käytön kieltämisen perusteleminen alkaa olla hankalaa, koska puhelinta voi oikeasti käyttää hyödyksi oppimisessa.

AJANKÄYTÖN SUUNNITTELU

Kaikkia oppimistehtäviä on tehty pikkuhiljaa matkan varrella. Mitään erityisiä aikatauluja ei ollut, muuta kuin että kaikki tulisi ajoissa tehtyä. Oma aikatauluni on kuitenkin sellainen, että koska perheeni lomailee heinäkuun, yritän saada mahdollisimman paljon valmiiksi ennen sitä. Lomalla ei kuitenkaan oikein ole aikaa, vaan sitä haluaa olla perheensä kanssa. Lisäksi meillä ei ole lapselle enää elokuussa hoitopaikkaa, joten silloin mahdollisuuteni tehdä kouluhommia ovat ihan minimissä. Lisäksi ryhmäläisistäni Tiinan on valmistuttava etuajassa työpaikan takia, ja se asettaa omat haasteensa yhteiselle tehtävillemme. Valinnaiset kurssit ovat käynnissä kesän ajan, niiden kanssa pitää toimia niissä rajoissa. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, ja uskon että saan kaikki tehtävät ajoissa valmiiksi.