Tervetuloa blogiini, jossa esittelen portfolioni pedagogista pätevyyttä varten. Suoritan opettajan pedagogisen pätevyyden Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Koulutus kestää puolisen vuotta. Pätevyyden saatuani olen valmis suomen kielen ja äidinkielen opettaja.

Koulutuksen parasta antia ovat mielestäni olleet toisaalta opetusharjoittelut Jamk:lla ja Jao:lla, toisaalta omassa pienryhmässämme opiskelu. Pienryhmässä kanssani työskentelivät Tiina Marjusaari, Päivi Niemi ja Hanna Talamo.

Opettajan toimintaympäristö

Tästä löydät linkin Opettajan toimintaympäristö -dokumenttiimme: 

https://docs.google.com/document/d/106Rt0KVPcIzf4WZM7DTwTSM7ufrWd2XOe6wKmoE2d1A/edit#heading=h.r164zcmshwn8

Pedagoginen kehittämistyö

Tässä linkki pedagogisen kehittämistyömme yhteydessä luomaamme sivustoon:

http://suunnistamaan.purot.net/

REFLEKTIOPÄIVÄKIRJA

Odotin koulutuksen alkua innolla. Hieno juttu, että nämä opinnot on mahdollista tätä väylää tehdä vielä valmistumisen jälkeenkin. Yliopistoaikana en koskaan oikein osannut päättää, halusinko opettajaksi vai en. Kerran niihin hain ja pääsinkin, mutta olin silloin hyvässä työpaikassa, josta en halunnut opintojen takia luopua, joten asia sitten vain jäi. Jossain vaiheessa äidiksi tulemiseni jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tämä on se mun juttu. Tuntuu, että olen vasta viime vuosina alkanut kasvaa aikuiseksi, enkä usko että olisin kunnolla pystynyt tätä ennen opettajana toimimaan. Toisaalta, jos olisin silloin aikanaan valinnut toisin, olisi minulla nyt ehkä jo vuosien työkokemus takana...
Koulutuksen alku tuntui sekavalta. Faktatietoa tuli hitaasti ja odotin vähän enemmän sellaista tekemisen meininkiä. Oli kuitenkin kiva tutustua opiskelukavereihin ja ajattelin, että eiköhän tämä tästä ala selkiintyä. Olisi kuitenkin ollut kiva jo tietää tarkemmin muun muassa aikatauluja ja saada selkoa harjoittelusta. Toisaalta ehkä tämä itseohjautuminen ja epävarmuuden sietoon totuttelu kuuluu opetussuunnitelmaan..? Mulla oli ehkä tietyntyyppiset ennakko-odotukset koulutuksen alusta, ja kun ne eivät toteutuneet, olin vähän pallo hukassa.
Oppimispiireihin jakaantuminen oli kuitenkin yksi edistysaskel. Ryhmässäni olivat Hanna, Päivi ja Tiina. Meitä yhdistivät samat kiinnostuksen kohteet, joten oli kiva päästä tekemään yhteistyötä. Ryhmän nimeksi tuli Suunnistajat. Meitä kaikkia yhdisti se, että työ- ja koulutusuramme ei ole ollut ollenkaan suoraviivainen, emmekä kukaan ole oikeastaan (aiemmin) tienneet, miksi haluamme isona. Oli helpottavaa huomata, että on muitakin, jotka eivät ole vielä tässäkään iässä vakituisessa, hyvin palkatussa työssä ja suunnitelmat selvillä!
Alun jälkein tunne oli ahdistus. Tuntuu, että tehtävää on hirveästi, mutta mistään ei oikein saa otetta. Hieman asiat oman ryhmän kanssa selkiytyivät, kun asioista saatiin sovittua ja laitettua mustaa valkoiselle, mutta edelleen kaikki tuntui tosi epäselvältä. Kyllä olisin kaivannut tähän alkuun selvempiä säveliä, tyyliin tee tämä ja lue tuo. Luovuutta voisi harjoitella sittenkin, kun on ensin päässyt alkuun.
Pelit ja leikit ovat kivoja, mutta jotenkin itse sijoittaisin ne jonnekin muualle kuin ihan opintojen alkuun. Varsinkin, kun tämä koko koulutus on lähtenyt jotenkin niin hitaasti ja sekavasti liikkeelle. Olemme kuitenkin aika kirjava sakki, erilaisilla taustoilla ja suurin osa työttömiä, joten vähän enemmän opettajavetoista otetta kyllä peräänkuuluttaisin. Hirvittää, että näin hitaasti on lähdetty liikkeelle, vaikka suoritettava opintopistemäärä on kuitenkin aika suuri.
Vierailijat ovat olleet kiva juttu, paljon tietoa on heiltä tullut erityyppisistä asioista. Seuraavaksi toivon opetusharjoitteluasian etenevän. Yhden, toistaiseksi tuloksettoman harjoittelukyselyn olen laittanut alulle. Ryhmämme kanssa homma toimii hyvin, Hannan kanssa ollaan jo tavattukin kertaalleen.

Yksi asia joka vähän hirvittää on se, että kurssillamme tuntuu olevan mukana tosi fiksuja ihmisiä, joilla on paljon tietoa ja osaamista, ja jotka ovat yksinkertaisesti älykkäitä. Itse en pidä itseäni normaalistikaan erityisen älykkäänä, ja nyt kun olen vielä normaaliakin vähäälyisempi ja huonomuistisempi äitiysloman jäljiltä, en oikein tunne kuuluvani aina porukkaan.

Lähipäivillä on käynyt joukko vierailijoita ja käsitelty mm. yrittäjyyttä. Ei aihe, joka itseäni ainakaan tällä hetkellä kovin paljon kiinnostaisi, tai ei ainakaan tähän opetustyöhön liittyen. Toisaalta erilaiset aiheet ja erilaiset puhujat antavat virikkeitä omalle ajattelulle. Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin se, että meillä on loppujen lopuksi todella vähän lähipäiviä, ja niistä suurin osa tuntuu hupenevan vähemmän tärkeisiin asioihin, eikä esimerkiksi didaktiikkaa, jota itse todella tarvitsisin.
Esityksemme koskien behavioristista oppimiskäsitystä sijoittui toisen lähipäivän alkuun. Aiheemme oli oppimistehtävän kirjoittaminen. Onnistuimme mielestämme todella hyvin. Esityksemme oli selkeä ja yhtenäinen, ja edusti selkeästi behavioristista linjaa ollessaan luentomuotoinen. 
Toisaalta eri luennoitsijoiden muodossa tuleva "tiedon kaato niskaan" behavioristisessa muodossa alkaa jo vähän kyllästyttää. Huomaan, että olen mieluummin itse opettajana kuin oppilaana. 
Valinnaiskursseista saimme vähän lisää tietoa. On kyllä toisaalta harmi, ettei valinnaisissa ole juuri valinnan varaa. Toki se on ymmärrettävää, kun meitä on näin vähän, mutta silti. Mieleeni tuli, olisiko kuitenkin parempi, jos koulutuksemme sulautettaisiin muuhun apo-koulutukseen ihan täysin?
Joka tapauksessa koko koulutuksen paras anti oli odotusten mukaisesti opetusharjoittelu. Itse sain lopulta kaksi harjoittelupaikkaa, sekä Jao:lta että Jamk:lta. Jamk:n harjoittelu oli aika kova paikka minulle, mutta toisaalta teki hyvää. Kuvittelin tietäväni mitä teen ja osaavani homman, mutta putosin kovaa ja korkealta. Valmistauduin kyllä ensimmäiseenkin opetustuntii mielestäni huolella, mutta hyvin nopeasti huomasin, että olin ihan hakoteillä. Totesin, että opetettava aineeni ei ole helpoimmasta päästä muutenkaan, ja lisäksi opetus piti pitää suureksi osaksi englanniksi. En ollut osannut miettiä tehtäviä tarpeeksi monelta kantilta, enkä hahmottanut kokonaisuutta, mitä opitaan, kuinka ja miksi. Painopisteeni oli myös voimakkaasti itsessäni, eli sen sijaan että olisin auttanut opiskelijoita oppimaan, pystyin keskittymään vain siihen, miten itse selviän tunnista. Tunnin rakenne, aikataulu, opiskelijoiden motivointi... kaikki oli ihan hukassa. Ymmärsin kyllä virheeni nopeasti ja opin niistä, mutta en ole lainkaan varma oliko näitä virheitä tarpeellista tehdä. Tässä kun kärsivät itseni lisäksi myös ohjaava opettaja ja hänen oppilaansa.
Olen antanut paljon kritiikkiä tästä koulutuksesta ja etenkin siitä, ettei meille ole opetettu didaktiikkaa. Ymmärrän kyllä, että tämä koulutusmuoto on hedelmällinen työelämässä jo oleville opettajille, mutta olen jyrkästi sitä mieltä, ettei se sovi meille, joilla ei entuudestaan ole kokemusta. Opetus tulisi räätälöidä erikseen näille kahdelle ryhmälle.
Joka tapauksessa, harjoittelu Jamk:lla oli erittäin antoisa, kun pääsin juonesta kiinni. Opetuksen taso on korkea, joten töitä joutui kyllä tekemään tuntien valmistelussa tosissaan. Opiskelija-aines oli kuitenkin loistavaa ja heitä oli kiva opettaa. He kyllä haastoivat opettajansa, mutta oli mukavaa, kun saattoi todella keskittyä opetettavaan asiaan. Myös ohjaava opettajani oli oikein hyvä, rehellinen palautteessaan, mutta sain häneltä myös paljon hyviä vinkkejä.
Opiskelijat olivat pääasiassa englanninkielistä tutkintoa tekeviä opiskelijoita. Oli tärkeää, että tunnit olivat monipuolisia, opettavaisia ja samalla hauskoja. Sain loppujen lopuksi paljon itsevarmuutta kun selvisin tästä harjoittelusta, vaikka alkuun tuntuikin, että jouduin suoraan leijonan luolaan.
Toinen harjoittelupaikkani Jao:lla oli lähes täydellinen vastakohta ensimmäiselle. Opiskelijat olivat suunnilleen saman ikäisiä, mutta he olivat pakolaistaustaisia ja tekivät peruskoulun oppimäärää. Heillä oli hyvin kirjavat taustat, ja suuri osa oppitunneista meni yleisten asioiden selvittelyyn ja työrauhan ylläpitoon. Ohjaava opettajani selitti, että nämä opiskeijat ovat vasta nyt alkaneet vapautua siinä määrin, että uskaltavat elää ikäänkuin keskenjäänyttä murrosikäänsä, ja käytös oli sen mukaista. Heidän kanssaan tuntien suunnitteluun ei tarvinnut niinkään panostaa, haaste oli saada heidät kuuntelemaan ja motivoitumaan ylipäätään.
Olen kuitenkinn tyytyväinen ensinnäkin siihen, että päädyin valitsemaan kaksi harjoittelupaikkaa, ja toisaalta siihen, että ne olivat niin erilaisia. Siitä oli luultavasti paljon hyötyä, sillä sain nyt tavallaan tuplasti työkokemusta, jota minulla ei ennestään ollut yhtään.
Oman ryhmän kanssa tehdyt työt ovat myös olleet parasta tässä koulutuksessa harjoittelun lisäksi. Väkisinkin niistä on jotain oppinut, ja lisäksi olen saanut kolme uutta ystävää. Tällaisten tehtävien puurtaminen yksin olisi varmasti tuntunut todella raskaalta ja vaikealta, mutta ryhmänä joku on aina keksinyt miten tehtävän kanssa lähdetään liikkeelle. 
Nyt harjoittelun jälkeen ja muidenkin tehtävien ollessa loppusuoralla, olen edelleen sitä mieltä, että olisin saanut enemmän irti vähemmän itseohjautuvasta koulutusmuodosta. En voi sille mitään, että koen edelleen tämän koulutuksen olleen pettymys, anteeksi siitä. Tiedän, että kouluttajat ovat tehneet parhaansa niiden mahdollisuuksien rajoissa, mitä heillä on ollut, ja moni muu on varmasti suhtautunut tähän ihan eri tavalla kuin minä. Odotukseni ja käytäntö eivät vain valitettavasti kohdanneet tällä kertaa. Olen ehkä myös itse valitettavasti vähän sellainen ihmisenä, että menen yli siitä missä aita on matalin, jos ei ole mitään ulkopuolista pakkoa, ja jos  asia ei minua aivan tavattomasti kiinnosta. Siksi en ehkä saanut tästä koulutuksesta niin paljon irti kuin tästä olisi voinut saada. Lisäksi koulutuksen alussa tuntui menevän viikko tolkulla siihen, ettei koko hommasta saanut mitään otetta. Jos heti aluksi olisi selvästi kerrottu, minkä tyyppisestä kouluuksesta tässä on kyse, olisi varmaankin ollut helpompaa orientoida itsensä tämän tyyppiseen opiskeluun. Koen, että tässä hukattiin tavattomasti kallisarvoista aikaa, joka olisi pitänyt käydä opettajaksi opiskeluun. Puoli vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika, ja varsinkaan alussa lähipäivien väliset päivät ja viikot menivät ikäänkuin hukkaan.
Pääasia kuitenkin on, että saan lopulta opettajan pätevyyden, ja pääsen toivottavasti tekemään sitä työtä ihan palkallisestikin, mihin tunnen kutsumusta. Uskon kuitenkin, että todellinen ”opiskelu” alkaa nimenomaan siinä vaiheessa, kun saa sen ensimmäisen oikean työpaikan. Sitä odotellessa... Toisaalta omaehtoista opiskelua voisi varmasti alkaa harrastaa vaikka saman tien. Ongelma taitaa olla puutteellisessa motivaatiossa, sillä tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, etten tule syksyllä töitä saamaan.

HOPS

OMA OPISKELUORIENTAATIO

Opiskeluhistoria: tradenomi, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu. Filosofian maisteri, Jyväskylän yliopisto. En tullut erinäisten syiden vuoksi tehneeksi opettajaopintoja yliopisto-opintojeni aikana, mutta kaduin sitä kyllä myöhemmin.

Työhistoria: olen työskennellyt vajaan vuoden suomen kielen opettajana työperusteisille maahanmuuttajille. Opetus oli verkko-opetusta. Muu työkokemus on toiselta alalta.

Haasteet, mahdollisuudet ja kehittämistarpeet: Olen työttömänä ja samalla hoitovapaalla pienen lapsen kanssa. Äitiys on tuonut itseluottamusta ja kasvattanut minua ihmisenä. Tunnen nyt olevani valmis opettajaksi. Lapsen hoitojärjestelyt vaativat hieman miettimistä. Vahvuuteni on, että olen tällä hetkellä erittäin motivoitunut opettajaopintojen tekemiseen. Heikkoutena on opetuskokemuksen vähäisyys. Aluksi haluaisin keskittyä pedagogiikan teoreettiseen puoleen.

Koko opetusalan kenttä tuntuu vielä vieraalta ja moninaiselta, haaste on saada se kenttä haltuun. Että tietäisi mitä on tekemässä ja kuinka. Toisaalta opetettava aineeni ei ole helpoimmasta päästä, on pakko palautella paljon asioita omaankin mieleen, ennen kuin niitä pystyy opettamaan muille. Myös näkökulmaa pitäisi osata vaihtaa: juuri kun on oppinut näitä asioita käsittelemään gradutasolla, pitäisikin vaihtaa takaisin perusasioihin ja selkokieleen.

Tavoitteet ja odotukset: Tavoitteena saada varmuutta opetukseen sekä käytännön kokemusta opetustilanteista ja tuntien valmistelusta. Toivon saavani hyvän harjoittelupaikan, josta olisi hyötyä myös tulevaisuuden työnsaannin kannalta. Tarkoitus olisi päästä aikuiskoulutuspuolelle S2-opettajaksi.

Tunnen olevani ”kotonani” opettajan työssä. Saan tyydytystä siitä, kun näen oppilaiden oppivan ja edistyvän. Olen myös luonteeltani sen tyyppinen, että minulle on todella tärkeää ”antaa kaikkeni” opettaessani, eli todella panostan siihen.  

Opettajan osaamisalueisiin tutustuminen: Oppimisen ohjaamista ja toimintaympäristöjen kehittämistä pitäisi opiskella ja harjoitella. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta olen jo työelämässä harjoitellut. Jatkuvaa oppimista on tullut siinä, kun olen opiskellut melkein koko aikuisikäni.

Ajoitussuunnitelma:                                                               

Suurin osa kirjallisista töitä tehtynä kesäkuun loppuun mennessä. Viimeiset palautukset yms. elokuussa.Valmistuminen 5.9.2014.

SITOUTUMINEN OPISKELUUN JA OPISKELUVALMIUDET

Minulle sitoutumista opiskeluun merkitsi jo sekin, että olin valmis viemään pienen lapseni hoitoon opiskelun takia. Koulutukseen sisältyvien asioiden lisäksi olen valmis hankkimaan itse lisää tietoa itseäni kiinnostavista asioista. Ymmärrän myös, että on oltava valmis työskentelemään useissa erilaisissa oppilaitoksissa ja ottamaan vastaan lyhyitäkin sijaisuuksia saadakseen työkokemusta ja varmuutta, ja jotta sitten jonain päivänä toivottavasti saisi vakituisenkin työn opetuksen parista.

Tämän koulutuksen työtavat ja itsenäinen työskentely eivät ole sopineet minulle parhaalla mahdollisella tavalla. Itsenäinen opiskelu ei mielestäni sovellu tilanteeseen, jossa opittava asia on itselle liki täysin vieras ja josta ei ole kokemuspohjaa. Ymmärrän kyllä tämän tavan sopivan niille, joilla on vähintäänkin jonkin verran kokemusta opetustyöstä. Silloin perusasioiden jankkaaminen ja asioiden rautalangasta vääntäminen saattaisi tuntua todella ikävystyttävältä.

Sen verkkoympäristö on minulle opiskelua ja työskentelyä ajatellen melko tuttu. Minulla on melko vahvat atk-taidot (tosin tänä päivänä niiden ylläpito vaatii jatkuvaa tietojen ja taitojen päivitystä) ja olen tottunut käyttämään verkkoa ympäristönä niin opiskelussa kuin työssäkin. Myös ainoa tähänastinen opetustyökokemukseni on täysin verkkoympäristöstä.

Opin itse parhaiten, kun joudun opettamaan kyseenomaista asiaa myös muille. Siinä mielessä ryhmänä tehdyt esitykset ja opetustuokiot ovat olleet minulle sopivia. Ryhmätyöskentely on ollut hyvä asia siksikin, että kun itse on ollut hyvin kokematon näissä asioissa, on saanut muilta apua ja tukea. Liian vapaa ja itsenäinen opiskelu ei kyllä silti sovi minulle. Jos asia ei ole todella mielenkiintoinen, menen helposti yli siitä missä aita on matalin ja teen vain sen mikä on ihan pakko.

OPETTAJANKOULUTUKSEN SISÄLLÖLLISET KYSYMYKSET

Oppimisen ohjaaminen on mielestäni ehdottomasti tärkein kokonaisuus tässä koulutuksessa, ja myös se josta itselläni on vähiten kokemusta. Opetusharjoittelu oli todella tärkeä ja opettavainen kokemus, vaikka se ajallisesti sijoittuikin ikävästi ihan opintojen alkuun. Kentällä sitä kuitenkin oppii, kun on pakko oppia! Oli mielestäni huono juttu, ettei koulutuksessamme käyty didaktiikan perusteita läpi varsinkaan ennen opetusharjoitteluiden alkamista, sillä se olisi todella tullut tarpeeseen. Tuntien rakenteen suunnittelu, aikataulutus, oppijoiden motivointi, kaikki piti opetella kantapään kautta.

Toimintaympäristöjen kehittämisen osa-alueen koen itselleni vieraimmaksi. Ehkä siksi, että kokemust ei yksinkertaisesti ole oikein minkäänlaisista opettajan toimintaympäristöistä, saati monenlaisista. Koen myös, että se varsinainen opettajan työ olisi opittava ensin, jotta tämäntyyppiseen toimintaan riittäisi resursseja.

Yhteistyötä ja vuorovaikutusta olen ehtinyt harjoitella kaupallisen alan työtehtävissä ennen opettajakoulutusta, ja koen että minulla on sekä kokemusta että valmiudet toimia erilasten yhteistyökumppaneiden kanssa. Toisaalta uskon, että pärjään hyvin myös erilaisten heterogeenisten oppijaryhmien kanssa. Minulla on sellainen työminä, että tulen kyllä tarvittaessa toimeen kenen kanss tahansa, vaikka vapaa-ajalla ei niin välttämättä olekaan.

Jatkuva oppiminen on itselleni varsin tutuksi tullut käsite. Olen opiskellut käytännössä koko aikuisikäni. Työpaikan saanti on aina ollut kiven alla, milloin työkokemuksen puutteen, milloin laman takia. Sen asian suhteen tuskin loppua on näkyvissä, sillä nykyään on pakko opiskella ja kehittää itseään jatkuvasti pärjätäkseen. Mitä opettajan työhön tulee, on seurattava aikaansa etenkin uusien työvälineiden ja työtapojen suhteen. On oltava perillä siitä, millaisia sosiaalisen median välineitä oppijat käyttävät muuten ja sovellettava niitä opetuksessa. Esimerkiksi älypuhelinten käytön kieltämisen perusteleminen alkaa olla hankalaa, koska puhelinta voi oikeasti käyttää hyödyksi oppimisessa.

AJANKÄYTÖN SUUNNITTELU

Kaikkia oppimistehtäviä on tehty pikkuhiljaa matkan varrella. Mitään erityisiä aikatauluja ei ollut, muuta kuin että kaikki tulisi ajoissa tehtyä. Oma aikatauluni on kuitenkin sellainen, että koska perheeni lomailee heinäkuun, yritän saada mahdollisimman paljon valmiiksi ennen sitä. Lomalla ei kuitenkaan oikein ole aikaa, vaan sitä haluaa olla perheensä kanssa. Lisäksi meillä ei ole lapselle enää elokuussa hoitopaikkaa, joten silloin mahdollisuuteni tehdä kouluhommia ovat ihan minimissä. Lisäksi ryhmäläisistäni Tiinan on valmistuttava etuajassa työpaikan takia, ja se asettaa omat haasteensa yhteiselle tehtävillemme. Valinnaiset kurssit ovat käynnissä kesän ajan, niiden kanssa pitää toimia niissä rajoissa. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, ja uskon että saan kaikki tehtävät ajoissa valmiiksi.

Kokoava itsearviointi

Oppia ja tietoa on tullut paljon eri osaamisalueilta opettajakoulutuksen aikana. Tällä hetkellä tieto ja osaaminen tuntuu kuitenkin olevan vielä hiukan jäsentymätöntä, koska lyhyessä ajassa on käyty niin paljon asioita läpi. Luulen, että asiat selkiytyvät ja hahmottuvat paremmin vasta tämän koulutuksen päätyttyä ja eritoten sitten, kun näitä asioita pääsee oikeasti harjoittelemaan käytännössä.

Tärkein koulutuksen anti oli ehdottomasti saada kokemusta siitä, mitä opettajan työ on käytännössä. En ollut koskaan ennen opetusharjoittelua opettanut kerralla kokonaista luokkaa, joten se oli haaste jo itsessään. Huomasin kuitenkin nopeasti, ettei minulle ollut ongelma mennä luokan eteen ja opettaa, esiintyä. Todellinen haaste olikin opetettavan asiasisällön hallitseminen ja sen esittäminen oikealla tavalla, opiskelijoiden odottamattomiin ja yllättäviin kysymyksiin vastaaminen sekä epävarmuuden sietäminen.

Tietynlainen epävarmuus on toki luonnollista, kun kyseessä on täysin uusi tilanne eikä kokemusta ole, mutta itse koin hyvin epämukaviksi tilanteet, joissa en osannut suoraa päätä vastata opiskelijoiden kysymyksiin. Se on varmaankin suurin haasteeni tällä hetkellä. Tunnen, ettei minulla ole vielä itsevarmuutta sanoa, etten tiedä, mutta otan selvää. Toinen haaste on opettajan työhön liittyvät muut käytännön tehtävät. Tällä hetkellä tuntuisi isolta haasteelta mennä töihin esimerkiksi yläasteelle, jossa voisin joutua vaikkapa välituntivalvojaksi. Minulla kun ei ole mitään käsitystä siitä, mitä se edellyttäisi. Samoin kokeneiden opettajien kohtaaminen ainoastaan muodollisesti pätevänä opettajanhuoneessa tuntuu vielä haasteelliselta.

Vahvuuteni on varmastikin uusien asioiden rohkea kokeileminen. Minusta on mukavaa päästä kokeilemaan uusia tapoja oppia asioita. Opetusharjoittelussa pääsin ohjaamaan ryhmätöiden ja esitelmien pitämistä ryhmälle, jolla ei ollut tällaisesta aiempaa kokemusta.

Sysäyksen opettajan ammatti-identiteettini kehittymiselle antoi mielestäni äidiksi tuleminen. Koen, että minun on pitänyt kasvaa aikuiseksi ennen kuin pystyn tähän työhön. Pedagogiset opinnot ovat kuitenkin antaneet etenkin opetusharjoittelun kautta varmuutta ja vahvistaneet käsitystäni siitä, että tätä työtä haluan oikeasti tehdä. Tunsin myös itseni koulutuksen alussa hyvin kokemattomaksi ja jopa vähemmän fiksuksi kuin muut opiskelijat, mutta tämä ero on koulutuksen aikana tasoittunut. olen huomannut, että pystyn tähän siinä missä muutkin.

Kuten olen tuonut useassa yhteydessä esille, koulutuksen sisältö ei oikein vastannut odotuksiani. Siitä syystä tunnen edelleen, että minulta on pohja hiukan hukassa. Toivoin saavani niitä palasia ja työkaluja, joista olisi sitten ollut käytännön työelämässä hyötyä, kun kokemusta ei ole. Nyt koen, että minun on alettava rakentaa sitä pohjaa omin päin sitten, kun tämä koulutus on ohitse. Tässä on kaiken suhteen liidetty jotenkin korkeammalla tasolla, kuin mitä oma tasoni olisi vaatinut.  

Jatkossa aion kehittää itseäni perehtymällä joihinkin didaktiikan perusteoksiin, jotta saan tälle kaikelle sen kaipaamani pohjan. Lisäksi toivon saavani lyhyitä sijaisuuksia, joiden avulla voin harjoitella opettajana olemista. Erityisesti toivon saavani kokemusta myös peruskoulussa opettamisesta, koska se jäi tässä koulutuksessa väliin, ja jollain tavoin koen sen kuitenkin olevan sitä perustavanlaatuista opetustyötä. Vaikka kyseessä olikin aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot, olisin silti kovasti toivonut, että olisimme joko käyneet jossakin peruskoulussa tutustumassa, tai että joku peruskoulun aineenopettaja olisi tullut kertomaan meille työstään ja urapolustaan.

CV

Tällä sivulla voit tarkastella CV:täni, johon on merkitty tärkemmät koulutus- ja työkokemukset:

Anne Härkönen                                                      CURRICULUM VITAE

Syystie 14

40270 Palokka

Puh. 045-6343 259                                                                          11.8.2014

anne.harkonen@ovi.com                                                                                                                

HENKILÖTIEDOT

Nimi                                    Anne Härkönen

Synt. aika ja paikka            3.5.1980 Tampere

Ajokortti                             BE

KOULUTUS                     Opettajan pedagoginen pätevyys 5.9.2014

TYÖKOKEMUS              Learnia Oy, 10.4.2012-30.11.2012

-          suomen kielen kouluttaja

-          suomen kielen verkko-opetus

                                           Oro Urakointi Oy, Jyväskylä, 26.9.-14.10.2011

-          taloushallinnon assistentti

-          myynti- ja ostoreskontra, kirjanpidon avustavat tehtävät

                                           Vapo Oy, Jyväskylä, 16.5.-5.9.2011

-          palkka-asiainhoitaja

-          palkanlaskenta, matkalaskut

                                          

                                           Arrow Engineering Oy, Jyväskylä, 1.6.2008-15.9.2010

-          johdon assistentti ja toimistosihteeri

-          myynti- ja ostoreskontra, kirjanpidon avustavat tehtävät, puhelinvaihteen hoito, asiakaspalvelu, kielenhuollon tehtävät, matkajärjestelyt, kokousten ja palaverien järjestely

                                           Aditro Customer Service Oy, Jyväskylä, 5.9.2006-24.5.2008

-          palveluneuvoja

-          asiakaspalvelu, muut toimistotyöt

KIELITAITO                     Suomi, äidinkieli

Englanti, hyvä

                                            Ruotsi, hyvä

                                            Espanja, alkeet

ATK-TAIDOT                   Microsoft Office –ohjelmat, Financials – palkanlaskentaohjelma, Progress – jakeluidenhallintaohjelma, Enterprisen-Atex, SAP HR,

                                            osto- ja myyntireskontraohjelmistot

HARRASTUKSET            Kuntosali, lenkkeily, pilates, lukeminen, pyöräily, koirat

OPINNÄYTETYÖT          Asiakastyytyväisyystutkimus

                                            Historiikki

MUU KOULUTUS           Jyväskylän yliopisto, filosofian maisteri, 1.8.2012

Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, tradenomi 22.1.2007

Jämsän seudun kauppaoppilaitos, datanomi 28.5.2003

Tammerkosken lukion aikuislinja, ylioppilas 3.6.2000